Hoidettaessa Hukkis on ihan kiva kaveri, sillä ponipoika kyllä pitää huomiosta. Luulee varmaan olevansa joku huippu hieno Grand Prix tason puoliverinen ja ottaa ilon irti siitä kun saa huomiota. Antaa ponin unelmoida, sillä hyvähän se vaan on kun tuppaa yleensä silloin käyttäytymään kovin nätisti. Aatelisen tavoin Hukkis kyllä osaa olla vaativa kohtelustaan, eikä häntä ihan miten tahansa harjata. Tai varsinkaan ihan mihin tahansa tahtiin. Pään harjaaminen on myös inhaa ja jouhiin ei mielellään kosketa, sen verran hän on tarkka. Pesutuokiot kuuluvat lemppareihin ja vesi muutenkin on Hukkiksen mielestä ihan kiva elementti. Ehdoton ykköslemppari on kuitenkin ruoka, koska kuka pieni poni nyt ei ruuasta pitäisi? Ruoka-ajoista Hukkis on tietenkin tarkka ja ruuan minimi määräkin on orin omissa vaatimuksissa tarkkaan säädelty. Liian vähän ruokaa tietää myös huonoa käytöstä orin logiikalla. Tyhjin taskuin karsinan ohi tai peräti sinne sisään tuleminen on myös orin näkökulmasta suurinta syntiä ja kiukkupeppuilu on taattua sen jälkeen. Hukkis osaa myös olla yllättävän pitkävihainen ja jos kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi aamulla niin näyttää kyllä varmasti sitä hapanta naamaansa myös iltatallin aikaan.

​

Hukkiksen kanssa saa olla tarkkana karsinan ovien sekä solmujen pitävyyden kanssa, sillä oria on todellakin siunattu Houdinin kahleista karkaamisen taidolla, eikä se epäile käyttää sitä tilaisuuden tullen. Talutettaessa kannattaa myös olla hieman varuillaan, sillä ori tykkää välillä ottaa spurtteja haluamaansa suuntaan. Ja aitaan kannattaa myös aina muistaa laittaa ne sähköt takaisin päälle, sillä muuten ponia saa taas etsiä kissojen ja koirien kanssa lähinaapurustosta. Kaikkien onneksi Hukkis on kuitenkin sen verran laiska, että ei se yleensä kauhean pitkälle jaksa karata ja kun maalla asutaan niin autojen vaarakin on onneksi varsin pieni. Tallin ulkopuolella liikuttaessa kannattaa myös olla hereillä orin päänmenojen suhteen, sillä ei ole uusi juttu tai mikään jos ori päättää kisapaikalla lähteä kaiken tohinan keskellä lipettiin. Muuten Hukkis on varma kisakävijä, eikä se pelästy isommankaan maailman menoa. Ori on myös mukava matkustuskaveri, sillä traileriin se on menossa aina mielellään, koska hei, siellä saa syödä kaikkea kivaa! Trailerista pois tuleminen on tosin Hukkiksen mielestä välillä vähän mälsää.
 

Solmujen pitävyyden harjoittelun sekä eläkeläisten ärsyttämisen ohella Hukkiksen kanssa treenaillaan myös kärryponin hommia. Ravuria orista ei ikinä tullut, koska kuka idiootti nyt haluaisi kilpaa juosta tyhmällä hiekkaympyrällä kun sen keskellä ja reunoilla kasvaa kilokaupalla hyvää syötävää? Niimpä, ei kukaan... Valjakkoajossa Hukkis kuitenkin on ihan kiva kaveri. Ei se mikään kisatykki ole, mutta sellainen perusmopo kuitenkin. Näpsäkät liikkeet ja kohtalainen kuuliaisuus, reaktiokyky tosin on vähän vajavaista luokkaa aina välillä. Treenatessa Hukkis on kova kyllästymään ja ylipäätänsä liian monet toistot alkavat vain kiukuttaa pientä ponia. Hukkiksen selkään pääsee harvoin ketään, sillä ponikokoiset ratsastajat nyt usein ovat varsin pieniä lapsia ja Hukkis vähän turhan haastava sellaiseen hommaan. Muutaman kerran sitä on selästä käsin toki kokeiltu, mutta kärryhommissa on kyllä tarkoitus pysyä. Ja tietenkin me myös käydään kävelymaastoilla sekä touhuillaan erityisesti kesäisin paljon vedessä.