Noitakuningas on hevonen, jota ei ole nimellä tai luonteella siunattu. Oli se komea ja kiva... - ainakin ensimmäiset pari tuntia tallille saavuttuaan. Ei vaan, komia se on vieläkin, sitä ei käy kiistäminen, mutta kiva on sitten ihan toinen juttu. Muijaksi ristitty ori ei todellakaan täytä kelvollisen hevoskansalaisen vaatimuksia ainakaan luonteensa puolesta, sillä tämä kyseinen mursunpuolikas kyllä osaa olla hyvin hankala näin halutessaan. Ja kirsikkana kakun päällä ori tykkääkin lähes kaksneljäseiska käyttäytyä huonosti tai vaihtoehtoisesti hyvin huonosti. Pienhevosestakin siis saa lähtemään aivan yhtä paljon harmia kuin isommastakin otuksesta, eikä pieni koko todellakaan hidasta menoa jos halutaan painella aidasta yli, karsinasta läpi tai rymistellä taluttajan tullessa turvallaan perässä. Muija on sitrusliemessä ja hapankaalissa jo heti varsana kastettu sekä ikuisen vastarannan kiisken ja pessimistin nimeen ristitty - saatananpalvojan ja kiukkukakaran hellää huomaa tietenkään lukuunottamatta.

​

Hoidettaessa Muija on yksi mahdottomuus. Ei sen kanssa välttämättä sairaalakuntoon joudu jos vain osaa olla tarpeeksi nopea väistelläkseen kipakkia kurkipotkuja tai komeaa hammasrivistöä. Ketjuilla käytävään ja varoituskolmiot käytävien päähän sivullisten uhrien välttämiseksi niin kyllä hyvä tulee. Makkaratehtaalla uhkaaminen toimii usein vähäksi aikaa ja jos ripeästi toimii niin selviää hoitamisesta ilman suurempia ruhjeita tai mustelmia. Kova kuri on Muijan kanssa käytössä, milloin sille saa karjua mistäkin asiasta. Ori omistaakin hammasrivistön ja kurkipotkukoipien lisäksi myös varsin kovapäisen aivorakenteen, eikä se todellakaan traumatisoidu tai mene puurovelliksi hieman kovemmastakaan äänensävystä. Varusteet Muijalle saa yleensä näppärästi päälle, yllättävää kyllä. Matkustajana ori on vähän veemäinen. Välillä painellaan traileriin nopeusmittarin välkkyessä reippaasti ylinopeuden puolella ja toisena päivänä sinne ei suostuta menemään millään. Kyydissä on vähän levoton ja varsinkin mikäli kuski kehtaa pysähtyä tai muuten vain himmailla. Kylmä ja tuuli sekä tietenkin ruuan vähäisyys matkustettaessa eivät myöskään ole orin mieleen. 

​

Monet ihmettelevät, että minkä ihmeen takia Muija vieläkin majailee tallissani. Mutta kyllä joku aina niihin hulluihinkin rakastuu ja erityisesti Muidun liikkeet ja pätevyys koulukentillä ovat ihan omaa luokkaansa. Toki oman elämänsä kuninkaana ori tykkäisi mielummin esitellä maagisia taitojaan ilman ylimääräistä painolastia selässään. Alkurodeon jos ratsastaja pysyy edes jotenkin päin selässä ja saa näytettyä mustalle orhille perintökaapin paikan niin lopputulos ei yleensä jää enää orin potentiaalista kiinni. Heikommat ja epävarmemmat ratsastajat lentävät yleensä alkuhetkillä pois selästä tai tanssivat täysin orin musiikkimaun mukaan. Parhaimmillaan Muija on kuitenkin sulavaliikkeinen, mahtipontinen ja voimakas kouluratsu, joka laittaa kyllä kiviä rattaisiin isommille puoliverisillekin. Ori ei siedä ihan mitä tahansa riekkumista ja ratsastajan on todellakin parasta osata hommansa, tai muuten päätyy nopeasti takaisin maankamaralle. Esteitä Muijan kanssa ei hypitä. Se on ehdoton kielto, ei mikään varotoimenpide. Ori osaa hypätä ja hyvinkin vielä kaikenlisäksi, mutta radalla rymistellään sellaista vauhtia, ettei kenenkään ole turvallista istua kyydissä. Irtohypytystä kuitenkin harrastetaan usein ja se kuuluu Muijan lemppareihin. Usein se myös käyttäytyy huomattavasti nätimmin kunnon irtohypytystunnin jälkeen.