"Kyllä minä ne elämäni potentiaaliset hevoset ostaessa tunnistan. Se vain kolahtaa sillai kovaa heti kun sellainen löytyy." Ja toden totta, kovaa kolahtikin. En ollut ajatellut kolahtamista ihan niin fyysisenä tapahtumana, mutta kyllähän hevosenkenkä ensi alkuun punaisena ja parin päivän päästä mustana tatuointina nyt on pakko olla jokin ylemmän tahon merkki. Näin jälkikäteen hieman nuoruuden vuosista viisastuneena voisi todeta, että kyllä se oli merkki ja sen sanomana oli, että kiitä kohteliaasti, tunge rahat perimmäiseen taskuusi ja poistu hyvin nopeasti paikalta - äläkä vaan osta sitä kyseistä pirun hevosta. Mutta ehei, nuorena tyttösenä sitä kaipaa haasteita. Kyllä minä nyt yhden ongelmahevosen kuriin laitan. (eikä kerrota kenellekään, että olin oikeasti ostamassa elämäni ensimmäistä hevosta.)